Kopeloidun kohtalo

Ystäväni ihmetteli jälleen miten jaksan jatkaa ja että olisi luvallista jo antaa asioiden olla heittäytyen virran vietäväksi syynä: turvattomuus, taloudellinen tilanteeni, yksinäisyys ja varjon lailla seuraavat psykoositilani. Edellä mainitut ovat toki totta vaikka talouteni on ok mallilla siinä mielessä että saan koirat hoidettua sekä itsenikin jos oikein nipistän. Turvattomuus on kaikista isoin asia mitä ei voi materia tai talousturva korvata.Suku ei tue hekin ovat luovutaneet osaltani ja jättäneet ”naapurin pojan” murheeksi enää. Edellä mainittu ystäväni jaksaa vielä kuunnella vaan pelkää milloin saa sen viimeisen puhelun kun tilanteeni näyttää todella tukalalta vaikka alussa näyttikin tässä kuussa valoisalta.

Syyllinen joutui vihdoin avaintodistajan rohkeuden myötä kuulusteluun ja kuukauden päästä ilmeisesti on seuraava kuuleminen. Hän on tässä käynyt pari kertaa oven takanani josta ekalla kerralla jäädyin täysin vaan toisella sain huudettua: KUKA?? johon en saanut vastausta vaan syvän hiljaisuuden sekä hetken päästä hissiin poistumisen. Nuorempi haukkui ja vahti ovea molemmilla kerroilla. Mistä tulikin muistukseni miksi olen edelleen ja vielä täällä: KOIRAT… voi kuinka olenkaa hehkutanut noista turrukoista vaan vaikka miten vääntäisi ei siitä tosiasiasta pääse ilman noita olisin jo poissa. Yritinhän lapsena ensi kerran radalle hyppyä 11 vanhana ja silloin minulla ei ollut mitään lemmikkiä. Seuraava yritys oli 12-14 vuotiaana joka epäonnistui pelkuruuteni takia tosin…

Toinen motivii on noussut tässä: oikeuden tuominen kyseisen henkilön uhreille olivat he hengissä tai eivät. He ovat luovutaneet ja vaienneet koska kyläyhteisön tuki tämän perhettä kohtaan on ollut kova. Kiusaaminen ja pahoinpitely on painettu villaisella hänen kohdallaan paitsi jos hän on ollut uhrina (harvoin näin). Kynttilän sytytän vainneille nuorille joka joulu ja aion omalta osaltani saada heidänkin äänensä kuuluviin niin kauan kun vain olen hengissä! Se että kiusaaja on hyvästä perheestä ja hyvännäköinen hurmuri ei oikeuta koskaan lyömään maahan toista!

Kiusaamiskampanjoita toki on ollut iät ja ajat vaan aina se joku on saanut oikkunsa läpi, aina. Tiedän uhraan terveyteni tämän suhteen vaan jos edes yksi tässä maassa saa kertomansa esille ja uhrille näkyvyyttä tulevaisuus voi olla synkässä Suomessa taattu.

Terveydestä puheenollen perjantaina sain vahvan psyykosimaisen oireen kun 10 minuutiksi kadotin itseni tästä maailmasta. Hölisin omiani ja kadotin ajantajun, katosin tajuttomuuteen missä oli tyhjyytä ainoastaan. Kun heräsin en saanut otetta mistään, olin peloissani. Sakuja sanotaan ajoitain rasitaviksi paimentajaksi kun katselevat sinua nukkuessaankin vaan tällä kertaa tuo ”rasitavuus” oli pelastukseni se toi minut takaisin tähän maailmaan sekunneissa kun sanoin koirani nimen. Sen jälkeen muutkin palaset loksahti paikalleen <3

Jos nyt kiteytän miksi ystäväni totesi tuon että miksi jatkan edelleen: lapsuuteni kasvoin huumehörhöjen valtaamalla asuinalueella missä he saattoivat siepata ala-asteelaisia metsään raiskatavaksi sekä putsatavaksi 1-6 luokkalaisia. Hörhöt olivat aina 20 – 40 ikäisiä. Kerran löytyi irtokäsi metsästä jopa. Samalla asuinalueella asui tunnettu lapsiinsekaantuja 50+ mies. Poliisipartio ravasi tuon tuosta alueella ja lapsia katoili muutamia suurinosa kuitenkin onnistui selviämään hengissä teiniyteen vaan osalle tuo lapsuus iski mieleen ja heistäkin tuli käyttäjiä aikuisena… Tähän lisätynä sukuni sairas parituksen halu ja hyväksyntä naapurin pojan toiminnalle sekä äitini kopeloinnille = tuloksena… ELÄMÄ?!