Kopeloidun kohtalo

Synnyin pohjosen juuren omaavista vanhemmista n. 23 vuotta sitten tähän Suomen maahan. Isälle olin kovin toivottu tytär ja kulissit oli kunnossa avioliitto oli solmittu juuri ennen syntymääni sekä molemmilla oli vakituiset työt sekä säästöt lasta varten. Syntymäni jälkeen kaikki kääntyi kuitenkin laskuun äitini joutui äitiysloman lisäksi sairaslomalle vakavan synnytysmasennuksen vuoksi ja isä uurti töissä sen minkä pystyi. Äiti päätti lähteä pohjoiseen hetkeksi lepuuttamaan hermojaan ja jätti isäni etelään tienaamaan leipää pöytään meille.

Pohjoseen tultaessa hoitovastuu alkoi hiljalleen valua siskoille ja siskoilta naapurille. Tätini ajattelivat laittaa minut ikäiseni seuraan serkkuni luokse joka viihdyttäisi ja pitäisi minulle seuraa kun vanhimmat olivat töissä tai piha hommissa. Meidän ainoat valvojat oli serkkuni vanhimmat veljet jotka sivu silmällä katsoivat peräämme. Olin silloin niin pieni etten tajunnut millaiselle matkalle joutuisin ja miten se vaikuttaisi henkisesti lopun elämääni minuun.  Ensimmäiset muistikuvat tapahtuneesta juontuu 5 ikävuoden tietämille jolloin havahduin siihen tunteeseen että olin saastainen, pelokas ja päässä humisi. Melkein 20 vuotta meni ennen kuin tajusin mikä minua vaivasi koko lapsuuden. Koulussa ja päiväkodissa käytökseni vaihteli sulkeutuneesta lähentelevään jonka takia jouduin 1. luokalla lastenlinnaan tarkailtavaksi 6kk ajaksi. Äitini edes auttoi tätä kotioloissa vähätelemällä minua, pitämällä huolen ettei isäni saanut nähdä minua edes tapaamispäivinä sekä omalla lähentelyllään (kopelointi, suukottelua huulille ja seksuaalis sävyteisiä vihjailuja pienestä pitäen) .

Vasta muutama kuukausi sitten tajusin mikä aloitti tämän kaiken ja mitä serkkuni kanssa oikein tapahtui. Muistin että olimme katsomassa hänen uutta ja hienoa leikkimökkiään metsän laidalla. Olimme menneet sisälle asti leikkimään kotia vaan kesken leikin muisti katkeaa ja pyörryn. Seuraavassa hetkessä herään hänen vanhempien luota shokissa.  Intensiiviterapian ansiosta olen saanut avattua muistiani ja selvitettyä syyn shokkiin: hän oli pakottanut minut ottamaan suihin häneltä. Muisto herättää minussa edelleen oksennusrefleksin ja ällöttävän tunteen suussa.

En tiedä onko hänen käytökseensä ajanut hyväksikäyttö vai se ettei hänellä ollut rajoja ja saattoi jo nuorena selata veljiensä pornolehtiä tms. tai nähdä vanhempiensa makuuhuone toimintaa. Kuka tietää vaan ensi kokeiluun piti silti valita leikkikaveri ja kylän hylkiö jonka äiti ei jaksanut välittää eikä oikein muukaan suku. Äitini ollessa masentunut isäni suljettiin suvustamme ulos ja me jäimme hetkeksi kahden. Syypääksi otettiin lapsi eli minut. Ulkonäkö oli väärä, ajatukset ja tietenkin isä josta olin saanut alkuni. Minua alettiin viemään järkyttävästä tapahtumasta huolimatta yhä useammin naapuriin koska äidin haluttiin toipuvan ja ottavan eron isästäni. Tietenkää minua ei annettaisi isälle vaan jätetäisiin äidin huomaan.

Kului muutama viikko aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut ja sitten muistan sen kauhean paineen mikä pääni sisällä räjähti. Hyökkäsin kesken kaiken serkkuni kimppuun huutaen ja purien minkä pikku hampaistani silloin lähti (5-6v. vanha olin) . En päästänyt irti vaikka huutaen tulivat irroittamaan minua. Serkku kiidätettiin sairaalaan ja minut piiskattavaksi. Sain rauhottavia ambulanssista koska suku pelkäsi minua nyt. Nukuin loppupäivän lääkkeiden takia ja parantelin piiskasta saanutta punottumaa. Serkku asetettiin uhrin asemaan ja minut häiriintyneeksi lapseksi joka pitäisi viedä hoitoon.

Palasimme puremistapahtuman jälkeen takaisin etelään isän luo. Äiti oli kuitenkin jo sopinut ajan lakimiehen kanssa ja päättänyt erosta. Olin niin lukossa etten jaksanut enää välittää. Seurasin vierestä kun avioero paperit täytettiin ja me jouduimme muuttamaan omaan kotiin. Isä kävi salaa tapaamassa minua kun äiti oli kaupassa ne hieman ilahduttivat elämääni silloin.

Muuton jälkeen alkoi terapia rumba ja aivotutkimuksissa ravaaminen. Äiti halusi tutkia ja tutkia sekä saada kaikki raportit minun mahdollisesta hulluudestani. Huomautan serkkuani ei viety ollenkaa lapsena mihinkää terapiaa vaan opettajia pidettiin kiusanhenkinä kun edes kehtasivat väittää ongelmista lapsessa. Kyläyhteisö hiljenti opettajan ja serkku sai jatkaa itsensä toteuttamista. Anteeksi pyyntöä en tähän päivään mennessä ole saanut edes pyytämällä.

Tässä hieman avausta pienen kyläyhteisön ja kaksisuuntaisen äidin kasvattaman kasvatin mietteistä.