Kopeloidun kohtalo

Rahalla ei saa onnea vaan usein tahtonsa läpi monessakin asiassa. Vieläkin mietin sitä kuinka lapsena pystyin nielemään ja osin sulkemaan silmäni kohtelulta rahan voimalla jota suku syyti minuun. Lapsi on loppu peleissä surullisen helppo vainetaa joko yhteisön voimalla pienessä kylässä tai rahalla. Onhan hevostalleillakin ollut tapauksia että hevosenomistaja on saanut alaikäistä saanut kopeloida ja hyväksikäyttää hevostelun varjolla eikä uhri ole uskaltanut harrastuksen loppumisen pelossa kertoa kenellekään. Sain naisväeltä suutelua ja kehooni kohdistuvia kosketuksia vaikka itsekin olin tyttö/nainen…

Tapahtuu sitä paremmissakin piireissä kuuluu sanonta ja moni kakku päältä kaunis. Toisin sanoen jos näkee kauniin ja vauraan perheen niin kulissien takana totuus voi olla kaikkea muuta kuin kaunis. Toki on aidosti menestyviä ja onnellisia perheitä vaan tarkoitukseni on sanoa ettei se kirkkain kukka ole aina se upein vaan sisältö voi olla mätä. Pahuus ei katso taustoja se voi osua kenen tahansa kohdalle. Pahinta kaikessa on pienet yhteisöt jotka pahimmillaan hyväksyvät hiljaa kaiken tämän. Oli uhri koko kylän kiusattu ja lelu se on ok koska sille vain sattui osumaan huonommat kortit pakassa muihin nähden. Hiljaiset kärsijät elävät joka hetki ja sekunti tuskassaan tietämättä siitä että apua on saatavilla vaan sitä pitäsi usein hakea yhteisön ulkopuolelta joka lapselle/nuorelle voi olla mahdoton tehtävä. Toki on kriisipuhelimia ja chatteja vaan mitä se auttaa jos kulisseista ei pääse ulos? Voisiko kriisipalvelut ohjata avun auttajien pariin vai onko pelko liian suuri? Yhteisön hylkääminen ja perheen voi olla pahinta jos ei ole avarettu muita ovia kuin kylä ja sen arki eli muuta elämää ei ole. Ymmärrykseni masentuneisuuden kasvuun ja itsemurhiin on kasvanut vaikka pidänkin niitä surullisena ratkaisuna. Toisaalta omalta kohdaltani kun mietin ja jos mieli on laatikossa ei pysty näkemään valoa. Pahimmillaan tekoon tai sairauteen on ajanut systemaattinen kiusaaminen ja hyväksikäyttö koko yhteisön voimin. Uhrille on luotu mielikuva arvottomasta yksilöstä jolla ei ole muuta virkaa kuin huvitus.

Toki aion aikanaan olla nuorten ja aikuisten kriisitoiminnassa mukana vaan haasteita tuo juuri ihmisten läheiset jotka ovat avain asemassa tuessa. Kiinnostaako heitä oikeastaan? Mitkä ovat ajaneet pahaan oloon? Miten yhteisön hylkäämisen jälkeen eteenpäin? Nämä ovat kysymyksiä joita eivät kriisikeskukset avaa ollenkaa soittajille/chattajille. Se on helppo sanoa voiman toivotuksia ja valon tuontia kun ei tiedä taustoja mitkä ovat ajaneet tilanteeseen. Ei päähän potkitulle kannata ensimmäisenä onnen potkuja ja suukkoja antamaan ne voivat pahentaa tilannetta ts. maalataan onnea vasten kasvoja.

Mitä suositelen? Aivan nuorille MLL lastenlinjaa siellä on korvia kuulolla ja rautaisella otteella varustetuja jopa nuoria aikuisia linjoilla eli ymmärrystä löytynee. Tukinet ja sen chatti. AINA jos osuu kohdalle surkea vastaaja niin heti napakka palaute vastaajalla ja palvelun tarjoajalle ei tarvitse sietää huonoa kohtelua linjojakin pitkin! 🙂

Kynttilän sytytän tässä syksymmästä ja jouluna surun murtaneille sekä poislähteinelle, en aio kannustaa lähtöön vaan osaan vain ymmärtää jos päätyy tähän ratkaisuun. Olen pienestä yhteisöstä jossa vaitiolo ja pimitys ulkomaailmalta oli arkea. Kannustan yritämään esiin tuloon ennen päätöksen tekoa eli ottamaan kontaktia auttajiin alkuun anonyymisti soittamalla/chattamalla.

Haasteiden lyödessä rantaan yritetään jatkaa!