Viime päivät olen miettinyt miksi näen vaivaa kunnostani ja kuorestani muuta kuin elämäni eliksiireitäni koirieni takia. Tajusin kuten viime postauksessa kerroin sen todella olevan äitini katse mikä pistää selkärankaani pitkin vaikka hän asuu muutaman sadan kilometrin päässä minusta emmekä ole muutoinkaa kontaktissa enää. Herttinen! Muistan kun hän usein lapsena patisti minua näyttämään neidiltä jo alakoulussa vaikka itse halusin runnoa männiköissä verkkareissa ”jätkänä”
Epäilen oppien yritäneen valmistaa minua tulevaan rouvan virkaan varten aikuisena ettei täysi-ikäistä tarvitsisi hävetä silmät päästänsä.
Sievältä ja söpöltä näytän edelleen mitä lapsenakin muidenkin mielestä,en vain halua sitä kuitenkaa. Pelottaa vieläkin äidin saavansa suvun voimin tahtonsa läpi minun rouvittamisesta vaikka en tosiaan ole kontaktissa heihin. Kosinnoistakin olen kieltäytynyt senkin uhalla että toiselle tulee mielipaha. En halua enää elää muiden varjolla tai mieliksi vaan vihdoinkin itseäni varten joka vielä vaatinee totutelua (vapaus!)
Ohi aiheen rankasti näin loppuun: pahoinvointi on näkyvissä somessakin nyt ja huostaanottojen lisääntymisenä,toivoisin ihmisten hakevan ennen pahinta apua. Moni nykyään itse soittaa elsuun tai kyllä jopa lasuun kun arki alkaa kaatua niskaan. Kysyvä ei tieltä eksy se on hyvä muistaa vaikka auttavillakin tahoilla on riveissään mätiä toimijoita aina voi hakea tukea avun muodossa jostain<3
Merkinnät RSS-syötteenä