Kopeloidun kohtalo

Säännöllinen ajojahti päivin ja öin saa ihmisen voimaan pahoin. Ovat siitä ärsyttäviä että tyytyvät vain ajelemaan ja katoavat nopeasti paikalta jotta en ehdi soittamaan mihinkää. Eihän pelkästä ajelusta tai kävelystä voi soittaa Suomi on vapaa maa ja täällä saa olla missä huvittaa sekä tehdä miltein mitä huvittaa. Tuomiot on naurettavan lyhyitä jopa murhamiehillä täällä hyvällä käytöksellä pääsee alta 10 vuoden ulos vaikka murha olisi ollut kuinka raaka. Eläimillä ei sen sijaa ole sitäkään tuomioissa: sakoilla tai nootilla selviää tästäkin lystistä. Sitä alkaa vakavasti miettimään toista maata näissä olosuhteissa heti kun vain säästöjä kertyy tarpeeksi ja paikka avautuu uudesta paikasta jossain vaiheessa. Koirakin on alkanut keräämään kierroksia tämän takia ja tämä ilmenee remmirähinänä ja levottomuuten kotona enkä voi syyttää itsekin olen ”rähinä” kierroksia alkanut myös keräämään.

Onneksi lenkitys ja yhteiset koulutushetket menee silti suht sujuvasti. Olen ylpeä kuinka viime kesäinen paha murina ja riehuminen hihnassa on vähentynyt ja koira kulkee kuin paraskin tokomestari rinnalla. Tähän saattaa vaikuttaa myös se että vähensin viljapitoisuuden ruuassa minimiin ja annan enemmän lihaa koska tuntuu että kerää ns. viljavirtaa kehoonsa sama on hevosillakin. Liikaa kauraa joillakin voi aiheuttaa täydellisen kilkattamisen käsiteltäessä ja ratsailla. Eli näillekin annetaan kasvispohjaista viljatonta rehua.

Aggression vähenemiseen on myös aiheuttanut intervalli lenkit eli ainakin kun alkaa rähisemään juostaan hetki ja sitten kävellään. Kun ohitus sujuu nätisti kävely jatkuu ja kehuja satelee vice versa rähinän alkaessa juoksu alkaa. Tämä myös kasvattaa kuntotasoa molemmilla ja vähentää turhaa painetta. Olo lenkin jälkeen on molemmilla paljon mukavampi. Tavalliset kävelylenkit on alkaneet sujua vähemmällä rähinällä ja vastaantulevaa ei edes huomata välttämättä enää vaikka toinen rähisikin 🙂

Se on totta mitä koiranomistajista sanotaan: koira on sitoumus. Jos tulee ongelmia ne pitää ratkaista koiran mukaan ei oppikirjan mukaan. Jokainen koira aivan kuin ihminen on yksilö mikä sopii toiselle ei käy kolmannelle. Eli koulutustapa pitää sovittaa koiran luonteeseen. Enemmistö tapauksissa liikunnan monipuolistaminen eli juoksulenkit ja kävelylenkit ym. hankihetket ja pituus auttaa vähentämään häiriökäytöstä. Myös ruokavalio toimii yhteistyössä liikunnan kanssa eli ne pitää sovittaa yhteen muuten sillä ei ole juurikaan vaikutusta. Alle 3 vuotiailla leikkauttaminen helpottaa myös koulutusta kun ei ole hormonihyrrä jatkuvasti eikä stressaa kiimoja. Varkaiden kiinnostus koiraa kohtaa vähenee myös kun sillä ei voi teettää pentuja. Eli iso hyöty ja huojennus omistajalle vaikka koira katoaisi tai vaihtaisi kotia.

Itsekin olen ihmisenä huomannut että ruokavalion ”luonnollistaminen” ja liikunta on vähentänyt aggressioitani eli en kihisi jatkuvasti kiukusta tai itkeskele niin paljoa. Jaksan katsella jo osin hymyllä epätoivoista sukua joka piinaa minua. Henkinen ja fyysinen hyvinvointi on näin lisääntynyt ilman lääkkeitä tai kalliita terapiaistuntoja.

Huomannut olen ikävästi että valitettavasti ihmiset ottavat koiran vääristä syistä: se on paras terapeutti toki mutta tämä terapeutti VAATII 10-20v. sitoumuksen 110% omistajastaan. Liikuntaa, koulutusta, ruokintaa paneutumista, eläinlääkäriä tarpeen tullen jne. omistajan pitää olla valmis oppimaan uutta ja etsimään ratkaisuja jos ongelmia tulee. Jos koira pitää leikata siihen säästetään tai etsitään kunnan edullisin paikka hoitaa koira. Ongelmia ei voi eikä saa sysätä muille. Eläimestä tulee kantaa vastuu loppuun asti vaikka syntyisi vauva tai tulisi uusi puoliso/ja tai ero.