Lääkkeet ei tehneet autuaaksi ja lääkäri päätti antaa viime viikon vapaaksi sekavan olotilan vuoksi mikä kumpusi nykyisestä lääkityksestä vaan tähän rinnalle määrättiin toista rauhottavaa mikä onkin tepsinyt mutta edelleen ei poistanut itse ongelmaa… Mieli on tasainen ja jaksan taas olla motivoitunut koiran kanssa treenamiseen ainoa mikä ei toimi on keskitymiskyky töissä josta johtuen sain sairaslomaa. Ajatus harhailee enkä siedä painetta kunnolla joten maanantaina menen uudelleen lääkärin luo arvioitavaksi. Onneksi ajatusta on toistaiseksi vienyt muualle canicross (koirajuoksu) ja pieni lahjoitus paikalliselle kissatalolle saan kokea jotain iloa sekä avuksi olo joutessani. Koen syyllisyyttä heikosta olotilastani ja soimaan itseäni siitä.
Toisaalta taas päätin taistella vastaan ja katsoa mitä huominen tuo tullessaan ehkä ”naapurin poika” onkin yllättäen lähtenytkin muualle jättäen minut rauhaan. Elämä on arvaamatonta ja toivossa on hyvä aina elää. Jos ei muuten niin sitten heppatalleille Eurooppaan hommiin vaan ei aivan vielä. Tunnen kyllä kun mitta tulee täyteen ja laukut sekä koira lähtee mukanani uusiin maisemiin.
Ilman juoksuharrastusta tulisin hulluksi koska ilman paineen purku mahdollisuutta en pääsisi kokemaan stressi vapaata hetkeä ja saamaan iloa koiran kehityksen näkemisestä.
Pst. hevoshommista puheenollen tuolta on hyvä selailla paikkoja Euroopasta kun vaihtaa Finland:sta johonkin muuhun niin löytyy.
-> http://www.yardandgroom.com/Jobs
Ja lempiaiheeni kodittomat eläimet jotka yksinäisten ihmistenkin tapaan kaipaavat huomiota eikä saa jättää syrjään:
https://www.youtube.com/watch?v=46cYW0-4cs0
Koskettava video kuvineen ja haastateluineen vaikka onkin englanniksi. Jokainen voi muistaa koditonta antamalla lahjoituksen löytöeläintalolle tavaran tai rahan muodossa. Itse olen vienyt ruokapusseja ja hiekkaa. Parhainta aina olisi tarjota koti mutta lahjoitukset on yhtä arvokkaita! 🙂
-> http://www.sey.fi/lahin_yhdistys
Merkinnät RSS-syötteenä