Joulun tietämillä pistin lopullisesti välit poikki sukuuni kun mieli ei kerta kaikkiaan enää jaksanut jatkuvia puheluita aamusta iltaan, kirje pommitusta, kiristystä ja voivotelua: ethän tee ilmoitusta poliisille, ethän? Kun laitoin virallisen käsin kirjoitetun erokirjeen menemään joka sisälsi vuosien patouman tiiviissä paketissa ja mielipiteeni yhteisön toimista. Pyysin kirjeessä unohtamaan minut ja jätin hyvästit lopullisesti. Kirjeen saavuttua piina alkoi pahimmillaan. Serkku laitettiin perääni, jouduin vaihtamaan puhelin numeroni ja vaihtamaan osoitetta. Tämä ei kuitenkaa auttanut sillä serkku oli seurannut minua ja muuttokuormaa vanhasta osoitteesta uuteen. Ajattelin että tämä on ohi menevää eikä hän kauaa jaksa olla kaukana kotoa pyörimässä. Toisin kävi hän löysi uusi tuttavuuksia joiden luo mennä yöksi sekä päivystää sieltä käsin.
Tulee itsellekin farssimainen olo: olenko mukana huonosti maustetussa draama sarjassa vai tosi-elämän kauniissa ja rohkeissa? Haluaisin viettää aivan normaalin nuoren elämää opiskella, käydä töissä, saada uusia ystäviä ja harrastaa. Masennus ja tuskailu vetää pohjia kohti koska ihmisellä on tietty raja mihin asti jaksaa kunnes tulee stoppi. Mietin milloin tulee ns. eläkeikä tästä suvun kiusasta ja ahdistelusta? Lähinnä odotan vain sitä päivää kunnes tulevat oven taakse jolloin voin pyytää poliisia noutamaan heidät jäähylle ja kuulusteluihin. Lähestymiskieltoja kun pitäisi sitten alkaa lätkiä useammalle ja siihen en vielä ala.
Tämä blogi on hyvä saaste sammio johon voin rauhassa avautua ilman huolta että joku tunnistaa välttämättä. Toki lemmikit on olleet ihana tuki ja terapiamuoto myös vaan eihän se ihmisseuraa loppupeleissä korvaa. Olenkin miettinyt jos koiran kanssa aloittaisi jonkun lajin missä tapaisi uusia ihmisiä tai menisi vertaistukiryhmään jakamaan sekä kuuntelemaan muiden kokemuksia. Onneksi on nykyään vaihtoehtoja. Jotenkin kun painautuu koiraa tai hevosta vasten kaikki katoaa ympäriltä ja voit tuntea pehmeä otuksen kasvojasi vasten joka hengittää rauhallisesti. Toinen hyvä on ns. raivolenkki eli lähtee juoksemaan paineet pois ja jos oikein alkaa suututtaa painaa täysillä kunnes tulee väsymys ja oudon vapautunut olo.
hevonen, koirat, liikunta, piina, suku
Merkinnät RSS-syötteenä