Kopeloidun kohtalo

Meinasin jatkaa avautumista omista pinnalle tulleista kehoni irtaantumis kokemuksista ja tunteesta,että joku vieläkin pystyy nykimään takaraivosta nuken tavoin. Tapasin kuitenkin kahta lapsuudesta tuttua kaveriani ohimennen,joista toisen tiesin olevan naimisissa lahkolaisen kanssa. Yllätyin kun havahduin ja kaverini kertoi tämänkin löytäneen lahko puolison. Hänestä asia näkyi selvästi kysymättä. Itse olin järkyttynyt näystä kun taas kaverini hehkutti toisen olevan silminnähden onnellinen.

Kaverin reipas ja tomera olemus oli valunut maan uumeniin. Tilalla oli nyt juuri korviin kantautuva puhe ja puolison valitsemat vaatteet&aatteet. Kysyin suoraan häneltä,voitko hyvin? Sain vastauksena nopean katseen ja juu -vastauksen minkä jälleen juuri ja juuri kuulin.

Sanoin toiselle kaverilleni ettei hänkään ole noin hiiri vaikka onkin uskossa sekä aviossa. Mitä ovat tehneet tälle? Hän jatkoi onnen löytymisestä ja valosta. Onni ja valo joka vie äänesi sekä elinvoimaisuutesi (?)

kummankaan puolisot eivät olleet tapaamisessa mukana. Vahvemmin vaikutteita imi tämä vasta-nainut vaikkei mies ollut läsnä. Molemmat tiesivät ja näkivät mun lapsuuden sekä äitini. Sanoin ennen lähtöä kummallekin: Lapsuus ja riippuvuus holhoojasta on takanapäin. Ette tarvitse huoltajaa enää vaan rakastajaa ja ystävää.

Tiesin tämän toisen kaverini menevän jo nuorena naimisiin vakaa tuloisen lahkolaisen kanssa ja äitinsä tavoin omaksuvan elintavan. Kuitenkaan se ei näy eikä ole vaikuttanut yleiseen olemukseen. Kun taas vierustoverilla…

Epäilen vahvasti miehen tehneen samaa mitä äitini ja entiseni. Aloitettu naamion nostamisella kasvoille (rakkauspommitus) ja luotu mielikuvia upeudesta,vauraudesta sekä rakkaudesta. Riippuen yksilöstä tätä kestää 6kk-16kk sitten kuin tyhjästä tuo kaunis näyttämö putoaa varoittamatta altasi.

Hämmentyneenä katselet ympärillesi ja ajattelet tämän olevan hetken häiriö tai sinun itsesi pudottaneen tuon maallisen paratiisin altasi. Huudat tuuleen tuntien kuinka joku katsoo vieressä vailla reaktiota.

Sitten… Ensimmäinen isku juuri tuolta näyttämölavastajalta. Isku joka aiheuttaa lisää hämminkiä ja halun palauttaa nopeasti paratiisi pinnalle. Olenhan ainutlaatuinen kun saan kokea taivaan maanpinnalla.

Kuin pieni lapsi haet turvaa ja hyväksyntää. Saan takaisin upeuden,jos käyttäydyn kiltisti? Tein jotain pahaa huomaamattani ja tämä on huomautus asiasta.

Alat tekemään enemmän paratiisin eteen olihan se niin uniikki ja maanpäällinen taivas joka on saatava takaisin yhteistuumin. Jos teet enemmän ja vielä tarkemmin niin huomautuksia ei enää tule,eikös?

Kuulet kuinka ihmiset ympärillä ihailee ja kehuu joviaalia luonnettasi. Voi kuinka.. -sanoja. Sanoja ja ihailua pikku hiljaa huoltakin sinun jaksamisesta.

Sanoja ja katseita jotka eivät enää tule kotoasi.. Uuraat kuin työmuurahainen pesän kuningattarelle ja hoivaat häntä.

Paratiisia ei vieläkään näy.. Olet nuutunut ja masentunut. Toinen on kuin kivi satunnaisia iskuja huolimatta. Muistissa on muiden ihailu ja pieni tunne,että olet tehnyt ilmeisen hyvin tästä tyhjästä olotilasta huolimatta.

Äitini osasi ”kiittää” yöllisillä kopelointi ja voihkinta yrityksillään. Iän karttuessa lisäsi mukaan jääkautta,fyysistä väkivaltaa,alkoholismia… Hyvittelynä käytti rahaa ja shoppailureissuja,sosialisoi kanssani.

Entiseni puhui myös ulkomuodollaan,maineella ja rahalla. Yhteisesti molemmista puhuttuna imagolla.

Näin kaverini katseessa janon näyttämöä kohtaan. Mieli on tyhjä nukkemestarin jäljiltä. Epäilen puolison luvanneen avion (lahkon) kautta palan kakkua takaisin.

Jokainen mielenmestari on erilainen siinä mielessä,että näyttämöt ovat jokaisella omanlaisensa. Lopputulos riippuu ohjaajan taidoista ja kiinnostuksesta kuinka syvälle uhri saadaan. Myös uhrista itsestään. Joku tajuaa ja poistuu näyttämöltä ilman suurempia valheen käytyä ilmi kun toisen maailma voi rikkoutua kestämättömäksi enää elää.

Välittääkö näyttämöohjaaja teoksestaan? Näennäisesti kyllä kunnes löytää parempaa tai pysyt roolissasi kuten hän (ohjaaja) on sinut luonut oman käsikirjoituksen mukaisesti.

Äitini on julistanut suvulle minun olevan hänelle kuollut ja toivoo minulle lapsettomuutta epäonnistumiseni takia.

”Naapurin poika” jatkaa elämäänsä normaalisti kyeten jopa hymyilemään. Entiseni (vielä) vuoroin lahjoo ja kiristää,mielistelee tai lyttää.

Lyhyesti en ole kenellekään näistä kolmesta ihmisen arvoinen elävä ja verevä vaan nukke joka ei nyt satu toimimaan.

Näin lopuksi… Kukaan noista kolmesta ei pidä koirista syystä tai toisesta. Itse epäilen syyksi koirien hyvää vainua sekä kokoa. Tutkimusten mukaan muutkin eläimet pystyvät haistamaan ihmisestä terveydentilan ja aikeet.

Tällaiset ihmiset eivät kestä sitä jos ihminen tai eläin näkee heidän lävitseen. Heidät mitätöidään.