Juu eli eilen kävi iloinen kevät vieras äidin muodossa oven takana. Hakkasi ovea ja rynkytti ovikelloa kun en suostunut avaamaan. Jouduin 10 minuutin intensiivisen oven hakkaamisen jälkeen avaamaan oven ja toteamaan että asiat on jo puitu suullisesti sekä kirjaillisesti joten poliisit voinee noutaa hänet jos ei ala siirtymään rapusta häiriköimästä. Yritti saada kahville ja puhumaan asioista… Miten nyt kiinnostaa yllättäen puhua kun ei ole suostunut 20 vuoteen kuuntelemaan tai uskomaan? Vaikea ymmärtää että asiat olisi nyt toisin..
Onneksi siirtyi takavasemmalle mutta sanoi vielä palaavansa… Laittoivat naapurin pojan lenkkipolulle sitten vastaan. Laina koiransa oli onnekseni sen verran energinen että veti miestä kuin pässiä naurassa kirjaimmellisesti eikä ehtinyt jäädä rupattelemaan. Huuteli vain: SEIS! koiralle 😀
Jään odottelemaan uusia vierailuita joita en mielelläni haluaisi kokea mutta kai tämä kuuluu osana eroprosessia?
Koira on onneksi topakkana ovella heti jos havaitsee jotain epämääräisesti olematta kuitenkaa räyhä… Pisteet jälleen karvakamulle.
No nautin tämän ns. prosessin aikana kesästä, koiran kanssa oleilusta sekä upeista lenkkipoluista mitkä ovat sulanneet lumista pois. Jee juoksuhetket <3
Merkinnät RSS-syötteenä