Kopeloidun kohtalo

Sain eilen kuten varmasti moni muukin saa näihin aikoihin pääsiäiskortin sukulaiselta. Kortissa oli korostettu sanaa ”neiti” ja sitä seurasi osoitetietoni. Yksi sana saakaan ihmisen kuohumaan: halutaanko minulle irvailla kortin muodossa siitä että katkasin välini heihin ja viitata siihen etten suostunut menemään naimisiin paikallisen kanssa? En osannut heti reagoida korttiin mitenkää muuta kuin puristaa sitä käsissäni. Rohkeus on rangaistus heille ja tuntuu siltä että minua yritetään nujertaa pienilläkin tavoilla. Laitoin kortin kumminkin pois ja lähdin ulos rauhoittumaan. Kaunis talvisää ja aurinko lämmitti mieltä hetkeksi taas.

Outoa kyllä tämä susikeskustelu toi mieleeni oman väkeni jostain syystä. Metsästystä, kapea katseisuutta, alistamista.. Nähnyt keskustelun tiimoilta ja sosiaalisen median kautta muutamia taakse jääneitä nuoria. Ikävästi heillä ei ole omaa mielipidettä mihinkää vaan toistavat sitä mitä miehensäkin toteaa. Esimerkiksi: ”Toyota on parhain auto maailmassa”, nainen: ” Toyota on kuin onkin parhain auto maailmassa” . Sitten jos yrittää aloittaa jotain keskustelua tai väittelyä aiheesta pyöritetään samaa mantraa ilman sen suurempia faktoja. Tämä on jopa tylsää keskustelijan kannalta jos aihepiiri ei muutu tai mene eteenpäin edes väittelyn muodossa. Enkä halua leimata mutta sen näkee ja kuulee heti keskustelun alussa jos on elämänsä elänyt tynnyrissä tai miehen vallassa.

Sukuni naiset ovat samanlaisia: miehen sana on laki ja päätöksiä ei voi tehdä ilman miehiä. Muistan kun olimme naisten kesken ajelemassa kylillä ja viivyimme odotettua pidempää niin puhelin alkoi soida taukoamatta. Palatessamme jouduimme kuulusteluun missä ja kenen kanssa oltiin. Ymmärrän soiton jos ollaan huolissaan ja kuitataan tuloaika vaan hiilostavaa kuulustelua en. Se oli heille kuitenkin normaalia eivätkä nostaneet meteliä siitä.  Itse tajusin jo hyvin nuorena etten halua elää samanlaista elämää missä mies on mukana minne vain menetkin tai kotona odottaa kuulustelu.

Toissa keväänä kun olin serkun kavereiden kanssa viettämässä iltaa viimesiä kertoja niin aistin kireyttä ilmassa. Puhuin liian paljon tai kauan jonkun kanssa oli serkku häntä höykyttämässä seuraavassa hetkessä ja kuinka ollakaan kaverin naisystävä ei puuttunut tilanteeseen mitenkää edes soittamalla apua. Kysyin syytä tälle ja sain vastaukseksi: ”Miesten välisiä juttuja johon naiset ei saa puuttua” . Eli puhua sai vain miehen luvalla ja toimia kun mies sanoi? Näin tämän järjettömänä ja puutuin itse tilanteeseen koska toisella oli jo pahasti käsi auki. Kyseinen ihminen pääsi onneksi päivystykseen hoitamaan kätensä joka piti lopulta tikata. Itse sen sijaan sain vastata serkulleni joka mökötti loppuillan ja aamuyöstä yritti raiskata minut. -> poliisi asia tuli . Suku suuttui tästä minulle ja minua pyydettiin palaamaan takaisin kotiin etelään. Sen tein kovin mielelläni. Kyseinen ilta jäi virallisesti sukuni ja serkkuni kohdalla viimeiseksi en enää palannut sinne.

Minulla tosiaan kesti hyvä tovi ennen kuin asiat valkeni minulle ja sain tehtyä lopullisen eropäätöksen suvusta kirjeitse. Kun kirje lähti matkaan tuntui kuin iso lasti olisi poistunut harteiltani. Tiesin sisimmässäni etteivät he jättäisi asiaa siihen vaan siksi työstän henkistä jaksamistani päivittäin. En halua luovuttaa vaan ajatellen että paremmat ajat on vielä edessä päin. Elämä on tehty elettäväksi alamäistäkin huolimatta ja ne vain vahvistaa sekä tuo varmuutta tulevaisuuteen: jos selviän tästä, selviän mistä vain.

Toivon että tämä blogi tuo uskoa ja vahvuutta muillekin samankaltaisten asioiden kanssa painiville. Jos tuntuu että oma suku tai perhe uuvuttaa menopaussi on sallittua ottaa. Oman itsensä hajottaminen perheen takia ei ole kenenkää etu.