Kopeloidun kohtalo

Vuosi luku tuli hymähdellen ja hymyilen mieleen koska silloin kylällä vietettiin erään naapurin pyöreitä. Itse en mennyt juhliin vaikka niihin kovasti maaniteltiin ja enkä kokenut saavani mitään irti illasta jossa alkoholi virtaa musiikin pauhatessa. Sain illan jälkeen tietää syyn miksi minut olisi sinne haluttu: serkkuni oli tullut kavereitensa kanssa sinne myös ja oli kuulemma kysellyt koko illan missä olen. Loppuillasta oli päissään kömpinyt takaisin kotiinsa nukkumaan ilman kavereitaan. Ajatuksena on kävikin sellainen oliko tarkoituksena saada minut ja hänet siellä yhteen sekä toistaa lapsena tapahtunut hyväksikäyttö (jälleen) ? Onneksi jäin pois ja sain jatkaa elämääni ”vapaana” äidin huomassa tosin.

Ratsastus ja talli kuului pako paikkoihini kodin piinasta tiesin että tallilla olisi hoitohevoseni odottamassa siihen asti kunnes joku sen ostaisi hyvään eläkekotiin. Ehkä saan kiittää onneani että äiti halusi minut useimmin pois jaloista ja suostui kustantamaan ratsastus harrastuksen sekä matkat tallille. Kotona tosin lähentelyt eivät vähentyneet tai päälle käymiset vaikka kiltisti pysyin useammin poissa. Saatoin ajoittain joka päivä kadota tallille ja olla iltaan asti siellä josko äiti olisi mennyt nukkumaan. Välillä kävi hyvä tuuri ja hän oli vaan toisinaan hän saattoi hiipiä huoneeseeni ja vaatia viereen tuloa sekä hyväilyä. Mitä isommaksi kasvoin pystyin paremmin puolustamaan tosin saaden kynsien jälkiä ja mustelmia siitä hyvästä.

Outoa kyllä saatoin ensi ihastuksen kokea juuri tähän serkkuuni vaan sekin saattoi johtua siitä että tunteet oli muutenkin niin sekaisin vihatako vai rakastaa ihmistä jonka kanssa on viettänyt kirjaimmellisesti kehdosta asti aikaa vaan joka on hyväksikäyttänyt? Nuorena mieli mietti ja vaikutti sekaiselta. Onneksi terapiassa selvisi että ihastuminen saattoi olla turtumista myös ja lievää masennusta. Niin sanotusti antautuisin kohtalolleni ja en taistelisi enää. Itsevarmuuden tullessa hiljalleen takaisin sain voimaa luottaa itseeni ja taistella: en suostuisi enää kenenkää leluksi koskaan.