Unet kertovat usein enemmän kuin tuhat sanaa. Niin kävi viime yönäkin kun tarvoin lumessa ja sateessa mahallani. Autot ajoivat ohitseni pitkän matkaa ja matkalla tapasin horjuvan pienen pojan jota tuki kaksi tanskandoggia sekä vahtivat häntä. En aluksi päässyt heidän ohi vaan en huomioinut koiria joten sain jatkaa matkaani kävellen tällä kertaa. Yht’äkkiä myrskyn jälkeen tuli aamu, raikas ilma sekä aurinko paistoivat lähiö alueen lävitse. Sain nousta bussin kyytiin jossa ystäväni halasi minua ja sanoi: ” Sinä selvisit” . Tosin sain puhelun tädiltäni joka sanoi kylän pitävän minua saastana auringon paisteesta huolimatta. Outoa, en välittänyt saasta sanasta vaan hymyilin ja jatkoin matkaani bussissa aurinkoisessa säässä.
Myrskyn jälkeen on pouta sää? 🙂
Merkinnät RSS-syötteenä