Räkää alkaa pukkaamaan liikunnalliseenkin kehoon väkisellä kun kevät alkaa tulla ja ilmat vaihtelevat kylmästä lämpimään päivän mukaan. Naapurin poika sen kuin lellinee vain ostavat päivän lounaat sille aina sekä vaatteet plus nostaa työttömyystukea kaiken tämän ohella… Hän ei oikein osaa arvostaa mitään tai nostaa itselleen tavotteita elämässään koska kaikki tuodaan kulta lautasella eteen. Elämä on kovaa ja ihminen on luotu mukautumaan sekä luovimaan aina tiensä eteenpäin vaan lellikeillä tämä toki on vaikeaa kun äiti ei ikinä kertonut miksi ihmiset oikeastaan menevät joka päivä töihin tai opintojen pariin. Mamma antoi vain rahaa ja paijasi päätä julman maailman vuoksi.
Hassua yksinkertainen anteeksi pyyntökin on tällaiselle ihmiselle vaikeaa koska ei näe tai koe tehneensä mitään väärää. Ei pyytänyt silloinkaa anteeksi kun kaveriltansa aukaisi rystysistä humala päissään verisuonet auki… Kaverinsa sanoikin aamulla: Pitäisikö sinun tehdä jotain? … Ei vastausta. Tokaisi vain: sinä kerjäsit sitä… Niinpä niin. Sama juttu taisi minullakin olla lapsena että kerjäsin mukamas sitä ja eihän minultakaan tarvise pyytää anteeksi. Vastuutonta kasvattaa lelliä koska lelli voi pahimmillaan satuttaa pahasti toista ihmistä tai itseään. Lapsi pitäisi opettaa arvostamaan ja luomaan arvoja omalle elämälleen sekä tekemään pientä palkkiota vastaan töitä sekä opiskella ahkerasti tulevaisuutta varten.
Jäämällä paikoilleen kaivaa vain omaa kuoppaansa hitaasti mutta varmasti eikä siitä pitkän ajan kuluessa pääse enää ylös.
Tavoitteet ja haaveet auttavat myös jaksamaan arjen kuoppaisilla teillä sekä etenemään kohti maalia. 🙂
Merkinnät RSS-syötteenä