Aamun auringossa tuli mietittyä syntyjä syviä ja tajusin että joko suku saa ojennukseen tuon ”naapurin pojan” tai joudun muuttamaan ulkomaille työn perässä. Kokeilin joku aika sitten puhelinmyynti työtä mutta pää ei kestänyt jostain syystä sitä tunnetta että joku vastaa tai soittaa. Ongelmani on paha ramppi kuume ja epävarmuus minkä tahansa kamppailen. Olisi mahtavaa nousta puhumaan yleisön eteen ilman mitään tai soittaa iloisen hersyvästi jollekin vaan aina kun yritän tehdä iloisen lähestymisen se menee normaaliksi puheeksi vain… :/
Lukio aikana kirjoitin mielestäni onnistuneita esitelmiä mutta ne menivät pilalle huonon yleisö esiintymisen vuoksi. En saanut asiaani esitettyä niin vakuuttavasti kun olisin halunnut. Kirjoitus on vahvin lajini jossa pystyn tuomaan omaa persoonallisuuttani esille, samoin kuin piirtäminen ja runoilu. Joku voisi sanoa hiljaiseksi taiteilijaksi?
Haaveena on joku päivä kirjoittaa omasta elämästäni kertova kirja ehkä hieman fiktiivi höysteellä ja tulla kirjailijaksi tai joksikin muuksi luovan alan toimijaksi. Jonkin verran on tullut kokeiltua kesätyönä siivousta ja puhelintyötä sekä kaikkea siltä väliltä. Ikävästi huomannut että viihdyn enemmän omissa oloissani ja tykkään luoda itse eli en viihdy toimistolla tai ”pomon alla” fyysisissä töissä. Laiskan valitukselle voi kuulostaa mutta taiteilijan sielu janoaa enemmän omaa yritystä kenties jossa voisin itse tehdä maalauksia, käsitöitä, kirjoittaa?
Myös ihmisten auttaminen on lähellä sydäntäni joten voisin auttaa luomaan ilmoituksia, löytämään oman sisäisen taiteilijansa esimerkiksi.
En tiedä miten tässä käy muutanko sittenkin ulkomaille tekemään aluksi pienellä palkalla siivoushommia vai lähdenkö opportunistina tuntemattomaan maahan ja alan siellä luovaksi blogaajaksi tai taitelijaksi koirani kanssa? Tiet ovat avoimena moneen suuntaa nuorelle mielelle vaan kaikkea ei voi saada. Katson mihin sydämmeni minut johdattaa ja se olkoon valintani…
Merkinnät RSS-syötteenä