Tällä viikolla se sitten osui omalle kohdalle kun muutaman päivän jaksoin työpaikalla kitkuttaa ja menin lääkärille rajujen ahdistus, itku sekä oksentelun takia. Kehuja sain luomusta tavasta hoitaa itseäni eli jooga, liikunta ja ruokavalio etc. vaan sanoi myös että joskus on hyvä hakea apua kun tuntuu ettei omat keinot enää riitäkään. Alotin nyt alustavasti 6kk ajan syömään mieliala/rauhoittavaa lääkettä paniikkikohtauksiini ja sain loppu viikon sairaslomaa akuutin stressitilan vuoksi. Ei sitä ihminen loputtomiin jaksa vaikka kuinka hengittelisi harjoitusten tahdissa tai hikoilisi kuntoilun ohella pitää mieltään yllä jos jatkuvasti saa sietää kodin ulkopuolelta tulevaa häiriötä sukulaisten toimesta.
Ensi viikolla takaisin töihin totta kai koska asiat on siellä saatu selvitettyä ja ilmapiiri on tätä nykyä parempi. Sanoin lääkärillekin että ärsyttää heikentyä näin rajusti sukulaisvoiman vuoksi, huoh! Hänkin ehdotti muuttoa ja tietojen salausta vaan sanoin että olkoon tuo lääkkeen 6kk myös mullekin nyt pohdinnan alaista aikaa jos ei reseptin uusimiseen mennessä ole tapahtunut muutosta niin harkitsen välivuotta tai au pairiksi ryhtymistä. Unelmana olisi hullua kyllä päästä jollekin hevostallille hommiin upeiden karvaturpien keskelle <3
No katsotaan nyt yritän jatkaa näillä eväin ja joogaillen vaan testissä niin sanotusti tämä uusi lääke. Olen usein kauhean negatiivinen lääkkeiden suhteen mutta alustavasti tämä vaikuttaa ihan ok tosin mieliala meinaa vähän heittää joten yritän sinnikäämmin innostua joogasta joka tasaa tai sekoittaa soppaa? 🙂
Merkinnät RSS-syötteenä