Voiko yhdellä lämpimällä hymyllä korvata anteeksi sanan tai pahan? Sellaisella hymyllä joka annetaan ihastukselle tai rakkaalle? Ei mielestäni jos kyseistä hymyä on saanut nähdä 20 vuoden ajan välillä irvailen ja toisinaan ”lämmöllä”, ikinä tosin ei anteeksi sanaa ole lisätty tai sanottu edes kysyttäessä. Aina.. Hymy.. Sain tuon samaisen hymyn nähdä jälleen lenkillä vaan jätin reagoimatta koska tiesin että hän hakee minusta vain jotain tunnetta tai elettä jotta sanoisin edes jotain. Sanat on jo sanottu aikoja sitten mutta silti halutaan imeä vielä loputkin mehut ihmisestä. Sisälläni yksi hymy aiheutti kiehumista ja kysymyksen: ”kuinka sinä kehtaat?”
Hän kääntyi ja lähti edelleni juoksemaan tyytyväisenä… Illalla hän tuli kuitenkin autolla vastaan ja yritti olla nurkan takana väijymässä mutta ehdin havaita hänet aiemmin -> vaihdoin suuntaa.
En saa kunnolla unta kun mietin ja suunnitelen jo seuraavaa päivää, missä lenkeilytän ilman kohtaamisia, milloin ja myös miksi joudun kestämään tätä.. Eikö lapsena aiheutettu kiusa ollut jo tarpeeksi jota joudun vielä maksamaan henkisesti?
Keitä nämä ihmiset olivat jotka kasvattivat minut, mihin varten minut kasvatettiin ja tehtiin… Äitihän usein puhui abortista joten olen miettinyt painostiko suku pitämään minut jotta saisivat epätoivotusta lapsesta itselleen lelun yksinäisiin hetkiin?
Syömishäiriö kurkistelee nurkan takana jota koitan liikunnalla ja vitamiineilla pitää poissa vaikka välillä täytyy pienelle herkutteluhetkelle antaa myöten jotta hieman helpottaa… En halua alkaa kuitenkaa siirtämään makeahimoa liikuntaa täysin ettei tule ”fitness-fanaatikkoa” 🙂
Yritän juoda teetä ja antaa unen laskeutua rajamaille jos on laskeutuakseen.. Onneksi myönteinen elämän asenne ja halua kiivetä yhä korkeammalle pitää minut ylhäällä sekä toiveikkaana.
Hyvät yöt kuitenkin ja huomiseen pohtimisiin!
Merkinnät RSS-syötteenä