Miten kapea kantaisia kantoja voikaan ihmisillä olla jotka ovat koko elämänsä nähneet sekä kokeneet vain yhden yhteisön? Tiedän vain harvat muutamat jotka ovat uskaltaneet kivuta laatikon reunalle ja kurkistaa maailmaan. Jäljelle jääneet jäivät tutisemaan laatikon pohjalle ja heittelemään käpyjä niille jotka uskalsivat lähteä sekä kyseenalaistaa. Tänään tuli huomattua jälleen tämä kun yhden jäljelle jääneen nuoren kanssa juttelin. Hänestä huokui rivien läpi yksikantaisuus ja negatiivisuus johtuen siitä että joku ”huuruna” lähti maailmalle. Luulin että tällaisia nuoria ei enää paljoakaan olisi koska nykyään on tieto olemassa joka puolella ja uutisia puskee ovista sekä ikkunoista.
”Miten voi ajatella tai kokea noin” oli ensimmäinen kysymys. Tunne skaalani on liian kirjava mahtuakseen yhteen lauseeseen tai nopeaan vastaukseen. ”Kaikkea tämäkin yhteisö on tehnyt hyväksesi ja mieti”… Monelle tuttua lauseen partta omasta perheestä tai suvusta, eikö?
Vastasin vain yksinkertaisesti: valinnat ja vaihtoehdot yhteiskunnassa. Se antaa yksilön vapautta ja mahdollisuuden toteuttaa itseään juuri omalla tavallaan. Sain vain yksiselkoisen vastauksen: Hurahtanut olet päästäsi.
Keskustelu päättyi täten hyvin lyhyeen ja negatiiviseen sävyyn. Yhteisöä ei saa kyseenalaistaa tai jättää, pitää mukautua muiden mukana. Tulee lahkomainen olo näin kärjistetysti jos mistään ei saa puhua eriävään sävyyn tai lähteä ilman painostuksen pelkoa.
Valitettavasti yhteisön jäseniä löytyy sosiaalisen median puolelta joten keskusteluilta ei voida välttyä (samat ryhmät jne.) Itse en eroa muuten hyvästä ryhmästä yhden kyläläisen vuoksi koska haluan lukea sekä oppia ja tavata uusia ihmisiä tästä huolimatta. Se on heidän ongelmansa jos tämä ei käy 😉
Ryhmissä on onneksi ympäri Suomea ja jopa maailmaa ihmisiä niin ei tarvitse vain heidän kanssaan jutella.
Laatikon kansi auki ja maailmalle! <3
Merkinnät RSS-syötteenä