Vuosi taas takana ja kuopat koluttuna jälleen. Myönnän kehosta irtaantuminen sekä itsemurha ajatukset ovat aika ajoin olleet pinnalla. Muutamaan kertaa ”naapurin poika” oli tullut yöllä ovelle savukkeelle ja seurannut kauppareissulta minua kotiin. Nyt hiljattain nekin ovat jääneet. Kuulemma on joutunut vastaamaan uuden naisensa raskaaksi saattamisesta ja huolehtimaan tulevat jälkeläisestään tavalla tai toiselle ts. muita mielessä.
Ikäväähän se on että hienot ihmiset joutuu aina alakynteen tai lähtemään aiemmin mitä sontasäkit. Kuten yksi totesi toisaalla: Alfa parit pääsee lisääntymään ihmisten keskuudessa tai saa kaikki edut 🙁
Koirien kanssa asiat sujuu kuten ennenkin ja treeneissä käydään. Aloimme kokeilemaan uudenlaista tapaa kouluttaa vaativaa tokoon koiraa. Puhtaasti naksutimella eli aktivoidaan koiraa itse tarjoamaan toivottua käytöstä vahvistamalla tätä, jättämällä virheellinen huomioimatta. Sinällään harvinaista, koska usein treenaillaan pk-ryhmissä tai pevipohjaisissa kouluissa ei niinkää namuilla puhtaasti vaikka ilolla ja kehulla se moottori jyllää päivän päätteeksi 😉
Tästä huolimatta koen olevani alla päin…. Kotini on kuin mistäkin palatsista kiiltävine pintoinen ja kalusteineen, niin sekä kärki vahteineen. YKSINÄISYYS!! Ihmisiä vilisisi ympärillä kuten teininä, mutta en halua pinnallisuutta tai kohuta turhan päiväisiä kyläjuoruja enää. Syvällisyys ja tunne on paljon tärkeämpiä minulle. Minulla on päällä henkinen sekä fyysinen yksinolo johtuen etten halua vain kahvi keskustelua vaan ihan muutenkin kylässä käyvää ja puuhailijaa… Mihin se on kadonnut? Ei somea voi kaikesta syyttää! Meidänkin kylällä huomaa että sosialisuus on todella kaksinaista: juorutaan ummet lammet sinun kanssasi, seuraavassa hetkessä sinusta toiselle… kukaan ei luota ja halutaan kääntää kuppikuntaa nurin vastaan omia kyläläisiä.
Asun toki nykyään isommassa paikassa vaan täällä ihmiset on muurautuneet neliöidensä sisään. Treeneissä sitten ollaan vain harkkojen ajan sosiaalisia…
Chatti ikkunoita voi availla toki ja soitella SOS-linjalle, faktaa se ei muuta. Kylmä, kolea ja orpo olo piinaa fyysisesti vaikka ruudun takana olisi tuhat joukkio väkeä.
Kylillä saisi olla koko kansan tupa minne mennä muuten vain oleilemaan iästä tai varallisuudesta riippumatta. Vanhan mummon mökin voisi joku lahjoittaa mainiosti tähän käyttöön. Vaan ei niin ei… Nuorisotaloja ja tyttöjen/poikien taloja on alle 30 vuotiaille isoissa kaupungeissa, mutta masennusta löytyy kyläkunnistakin niistä olen huolissani vaikka oma pahainen kylä teki minulle mitä tekikin. Kyseessä oli meillä enemmän sukukylä kuin uudisasukkaita omaava kuitenkin.
Sytytän joka joulu kynttilän jokaiselle uupuneelle, yksinäiselle ja poislähteineille. Pieni teko, mutta haluan jotenkin auttaa vaikka roposia ei perintöä lukuunottamatta tulossa. Perinnön taidan laittaa hyväntekeväisyyteen myöskin näin ollen <3
Lopuksi JOULUJA sekä lauluja kaikille!, turisen vuoden alusta jälleen. Kaikesta nousuista ja laskuista huolimatta
Merkinnät RSS-syötteenä