@junkmailin biisi osuu ja uppoaa elämääni hyvin tällä hetkellä. Kerroin pitkäaikaiselle ystävälleni briifiä elämästäni johon hän totesi lopuksi: olet vielä elossa ja täysjärkinen?
Miten se ottaa joulun alla kävi pariin kertaan mielessä laittaa koirat pois ja heitäytyä veden vietäväksi, psykoosi iski kertaalleen tosin ei niin pahasti että olisin satutanut itseäni tai muita. Oireeni viitaisivat raskauteen vaikka ehkäisykapseli on hetken vielä voimassa sekin vetää olon sekavaksi sillä olisin pahimmillaan raskaana minua satutaneelle ja elämääni arpeutaneelle ihmiselle mikä ei alkavan ihmisalun syytä toki ole vaan en osaa ajatella oikein. Toivon että lääkärissä ilmenisi tämän olevan jotain muuta vaan jos ei olekaan… Mitä sitten, miten tästä eteenpäin? Tiedän kuka tuleva isä olisi ja hänhän olisi mielissään = onnistunut tavoiteessaan. Tein niin tai näin hän piinaisi minua silti siksi kaverinikin totesi ihmettä kohdallani että jaksan vielä elää painajaisesta huolimatta. Vaikka koirani ehtikin puolustaa ilmeisesti oireiden perusteella näemmä jotain on mennyt läpi… Yhdessä vaiheessa pääni tärisi joka viittasi aivotärähdykseen.
No voin lääkäriin menoon asti analysoida vaan laitteet ne kertoo totuuden mikä minulla on.
Toimin tällä hetkellä suht konemaisesti: siivoan, teen ruuan, hoidan koirat vailla tunne pohjaa joka ahdistaa yleensä olen impulsiivinen ja menevä nyt en tunne mitään paitsi ehkä jotain kun en vielä siellä vedessä lillumassa… Kai se että tiedän että loistokoteja varsinkin paimenkoira taustaisille on haastavaa löytää seuralaisille helpommin tuo nuorempi kun on sen verran vietikäs ja herkästi syttyvä etten joka käteen sitä laskisi vaikka hermoiltaan onkin malttava. Löytöeläintaloille voi toki nykyään viedä vaan kaikki ei aina ota jos on pienikin mahdollisuus löytää itse koiralleen koti tai on talous kunnossa.
Joo että tällanen joulu ja uuden vuoden alku… Päivitelen lääkärin käynnin jälkeen lisää olen vain tosiaan sanaton tilanteessani
Merkinnät RSS-syötteenä