Nuoren väestön pahoinvointi alkaa mediassa saada (ehkä) hiljalleen huomiota kun vauraidenkin perheidenkin piirissä on alkanut sattua itsemurhia. Tulee olo aivan kuin alemman luokan väen ongelmilla ei olisi yhtälailla merkitystä tai se olisi jotenkin normaalia? Ei se pankkitili tuo helpotusta jos sonta puskee läpi vaikka sanotaan että rahalla voi ostaa kivoja asioita jotka vie surun pois. Se kallis tavara tuo hetkeksi iloa vaan se on pinnallista saat ilon siitä ostotapahtumasta. Ihmetellään miksi näitä tapahtuu vaikka on tarjolla parhaat terapeutit ja ilmaispalveluitakin pahoinvoiville. Kaksi asiaa mitkä tulee itselläni pinnalle ja omalla kohdalla osuvia: rakkauden kaipuu omalta vanhemmalta tai traumaattinen tapahtuma mihin puhe ei auta pyyhkimään ajatusta pois. Vanhemman lämpöä ei voi ostaa markettien hyllyiltä ja huonon fiiliksenkin saa pois turrutamalla sen väliaikaisesti johonkin aineeseen tai osteluun vaan se on edelleen siellä tullen joka kerta uudelleen.
Tiedän sukuni ja läheiseni olevan järkytyneitä jos saisivat tietää kuinka synkkää ajatukseni on… Suku jaksaa kuitata asian mt-ongelmillani jotka on terapialla ja työllä paranetavissa. Minun pitäisi antaa anteeksi kaikki moska mitä minulle on tehty turruttaa toisin sanoen.
Voisin tehdä ratkaisun lähdöstä nyt hetikin olo alkaa pulputa mönjää sen verran ja itkua puskee pienestäkin alan murtumaan jo enkä suostu syömään lääkkeitä tai menemään laitokseen koska se ei poista sitä mielikuvaa päästäni mitä minulle lapsena tehtiin tai tuo pelko mikä kotiini tunkeutuminen jätti. MUTTA ongelmani on etten halua muusautua lihamössöksi olen loppuun asti siisti. Ajatus ei riitä kemiaan jotta voisin litkuja alkaa sotkemaan ja toisen vastuulle en sitä luota. Kai mua pitää täällä netin vertaistuki foorumi missä on muita lapsena hyväksikäytetyjä ja pelkotilallisia..
Tietynlainen vastuu kanssa joka koiristani kumpuaa en halua laittaa niitä kiertoon kahta aktiivista paimenta jolla nuoremmalla on vahtitaipumusta vieläpä. Ainoa mikä voisi toteuttaa lähtösuunnitelmani ja vieläpä suht siististi on ratsastus jos satun kohtalokaasti putoamaan plussana vieläpä se etten viruisi pitkään aiheutaen ympäristöhaittoja. Tosin tämä vaatii jo osin oman hevosen omistamista koska kouluilla on aina valvonta ja vastuu ettei tällaista kävisi. Annan siis kohtalon ratkaista asian eläimiin kun ei voi 100% aina luottaa niillä on vaistot kaikesta huolimatta. Edes se naksutimella koulutettu hevonen ei pääse raidoistaan vaan voi lähteä litomaan ja ratsastajaa viedään kuin litramittaa.
Sanon nyt lopuksi etten halua alkaa kuulemaan tahallisia yrityksiä hevosten kanssa itsetuhoisten parista syystä että tämä aiheutaisi vahtaamista yksityistalleilla ja naapurien suunnalta jopa heille jotka eivät ole aikeissakaan tehdä itselleen mitään. 😉
Merkinnät RSS-syötteenä