Viime päivinä olen miettinyt viime kevään tapahtumia joka meni ajojahdin tiimoilla ja stressin vallassa joka näkyi kirjoitustavassa sekä ositaisena maniana. Kävin meinaa läpi viime vuoden tekstejä ja huomasin sävyn muuttuneen tässä ajan kuluessa. Negatiivisuus taso on alentunut vaikka pelko ja epävarmuus vielä leijailee taustalla. Lääkityksen olen lopetanut kokonaan ja vaihtanut luontaistuotteisiin sekä liikuntaa joka vie ajatuksia muualle.
Ainoa mikä kalvaa mielessä on viime vuoden toistuminen uudelleen. Katsoin ”naapurin pojan” löytäneen uuden kohteen joka hieman rauhoittaa tilannetta vaan toivon tosissani ettei hän leiki hetken nykyisellään ja lähde sen jälkeen perääni enää. En jaksa sitä enää henkisesti. Pahoittelen tekstien ositaista raskautta ja ajotaista sekavuutta tunnetilat ovat olleet sen mukaiset sillon kun olen tuntojani purkanut enkä viitsinyt miettiä silloin ulosantia sen kummemmin vaan pikemminkin sitä että saan johonkin purettua ajatuksia.
Blogi on siitä hyvä ettei se määrää lääkitystä, laitosta tai moiti se vain on.. Sukuni kieltää viime kesän tapahtumat ja ei suostu uskomaan tapahtumien kulkua enkä voi syyttää heitä jos ottaa kyseisen henkilön ulkoisen ja sisäisen olemuksen joka on vakuuttava – kuka sellaista epäilisi?
Ehkä osin kiltti puoleni toivoisi kaikesta pahasta ja sattumuksista huolimatta hänenkin asetuvan aloilleen, muuttuvan ihmisenä ja jättävän minut taakseen.
Merkinnät RSS-syötteenä