Kuten virallisena äitien päivänä juon äititömien puolesta keksien kera kahvit ja pohdin asioita. Kouluissa ja päiväkodeissa hehkutetaan mainoksia unohtamatta äitien päivää sekä sen juhlistamista. Itsekin muistan kun lapsena tein aina kortin äidille koska muutkin tekivät, näin aikuisena se ei onneksi enää ole pakollista. Onko jokainen äiti ansainnut äitien päivän? Mielestäni äiti titteli ei tulisi olla itsestään selvä koska lapsi ottaa osansa joka on loppujen lopuksi pieni aika elämästä vaan silti merkitävin kohta elämässämme. Miksi sitten jotkut äidit eivät tätä ajattele tai hae apua jos tuntuu ettei itse jaksa? Suurinta rakkautta on nähdä lapsen läpi ja aina ajatella lapsen parasta niin myötä kuin vastamäessä.
Oma äitini sai hetken aikaa apua vaan hän kieltäytyi jatkamasta muutaman kerran jälkeen ja jäimme kaksistaan. Äiti lukitsi korvansa ongelmistani koulussa ja kavereiden kesken. Joskus saatettiin mennä yhdessä jonnekin vaan sekin äidin ehdoilla ja aikataululla totta kai eli nopeasti hoidetuksi ja kotiin. Emme matkusteleet ikinä missään ajan ja rahan puutteen vuoksi edes päivä risteilyillä millä moni luokkatoverini oli tuntunut käyneen. Aukkoja jäi siis rakkauden ja kulttuurillisen elämyksen kohdilla niillä pienillä vaan niin merkitävillä asioilla.
Hyvää äititömien päivää ja niille joilla on rakastava äiti olemassa ruusujen täytämää päivän viettoa!
Merkinnät RSS-syötteenä