Tässä ajassa on ehtinyt tapahtua yhtä sun toista. Olen innostunut todella zumbasta ja joogasta joka on tuonut enemmän intoa sekä iloa liikkumiseen. Ja hei nyt on konkreettista tulostakin tullut tästä ”liikuntaterapiasta” nimittäin pääsy työkokeiluun 3kk ajaksi sekä uusi motivaatio mennä töihin sekä lähteä avoimen yliopiston puolelle kehittämään omaa tietoaan ja sivistämään ts. aktivoitumaan. Vapaaehtoistoimintakin nuorten parissa on alkanut myös siveltää sydäntä mutta asia kerrallaan ensin siis työn vakauttaminen ja siitä eteneminen uusia haasteita kohti.
Psykoterapiassa tullut käytyä pari kertaa ja saanut avattua mielen lukkoja. Kuulemma minun kannattaisi kokeilla myös seksuaalisuuteen erikoistunutta terapeuttia johtuen lapsuuden haavoista.
Lenkkikaveri eli koirakin voi hyvin intoa juoksemiseen on taas tullut takaisin ja jäykkyydet vähentynyt kun palasin takaisin vanhan merkin syöttämiseen. Vanhassa oli tässä tapauksessa vara parempi 🙂
Kuulumisiin! Ps. Olen koittanut hillitä liiallista hehkuttamista koska kaikki masentuneet ei tykkää ”hurahtaneista” ja sitä kautta toivuneista ulkoilmassa (tosielämässä). Aina kannattaa kuunnella ja tukea tosin sekä sitä kautta miettiä mikä voisi auttaa juuri kyseisestä yksilöä koska mikä sopii yhdelle ei käy toiselle valitettavasti.
Kävin lukemassa ja jäin seuraamaan blogia. Nimettömänä on helpompi avautua ja kertoa tuntemuksia.. Itsekin huomannut että tulen mieluiten tänne nykyään avautumaan niin hyvistä kuin huonoista koska oma kaveripiiri ei halua uskoa ja/tai pitää harhaisena. :/ Jaksamisia blogin kirjoittajalle.
http://idontlikemylife.blogaaja.fi/