Tässä nyt viime päivinä pohtinut syvällisemmin kuntoilun motivaatiotani ja syytä miksi teen tätä. Yleensä jokaisella on joku motiivi suorittaa tai harrastaa, ilman mieltä ei tule tietä yksinkertaisesti. No asiaan…
Haluan siirtää masennustani hetkeksi sivuun ja kokea olevani kyvykäs toimimaan itsenäisesti, hallitsemaan omaa kehoani. (hyväksikäytöstä ulos kasvu hiljalleen)
Itsensä arvostamisen korostuminen elämän tapa valinnoilla. ”Rakastat itseäsi, rakastat muita” .
Aivot saa happea ja lihakset rentoutuu liikkuessa ihmisten tapaaminen sekä sosialisointi helpottuu kun ei jännitä ”happihumalassa”
Pääsee nopeammin karkuun ja erkaantumaan kiperistä tilanteista jossa naapurin poika meinaa uhata. Jos jotain huumoria haluaa repiä 🙂
Mitäs vielä… Ajatusten avartuminen: aggressio, väsymys ja surullinen olotila ovat jäämässä taakse vaikka myönnän että retkahduksia tulee karkkiosastolle ja syömishäiriötä lieve ilmiönä huom! hyvin lievänä ilmentyen. Eli saatan ahmia ilman oksennusta karkkia tai syödä minimaalisesti.
Koiran totta kai ruokin, juotan ja liikutan ym. vaikka itsellä olisi synkkä olo tiettynä päivänä.
Parhainta on jos löytää sen oman keinon hyvän olon hankkimiseen: poislukien päihteet. Jotkut saa iloa ryhmätapaamisista, psykoterapia, jooga/pilates.. You name it keinoja ja tapoja on yhtä paljon mitä meitä ihmisiä aina. <3
Merkinnät RSS-syötteenä