Ala-asteen aikana minulla alkoi ilmettä vakavaa syömishäiriötä BED:in muodossa eli ahmimista ilman oksentamista. Saatoin käydä joka päivä ostamassa karkkia, syömässä hampurilaisia tai muuta rasvaista (epäterveellistä). Rahaa sain äidiltä päivittäin jos pyysin koska halusi vain että mulla on jotain tekemistä ja en pyöri jaloissa kotona tai häiritse hänen tv:n katselu hetkeään. Laskin tässä että olen enemmän tai vähemmän kärsinyt syömishäiriöstä yhteensä noin 12 vuoden ajan eli tähän päivään saakka. Toki tulee kausia jolloin en ahmi mutta silloin koitan pitää mieleni muulla tavalla poissa karkkihyllyiltä sekä synkkyydestä. Yritin nimittäin 11 vuotiaana pariin kertaa hypätä juna-radalle ja puukottaa veitsellä itseäni kumpikin päätyi siihen että jäin vain nätisti seisomaan laiturille ja/tai veitsi huitoi ilmaa eli ei osunut edes minuun. Epäilen tässä olleen korkea itsesuojeluvaisto takana mikä esti satuttamisen.
Pelastukseni oli varmasti yksi teemapäivä mihin äitini vei minut. Siellä oli hevosia ja makkaranpaistoa ynnä muuta mukavaa lapsille tarjolla. Sain mennä taputtelemaan hevosia ja olemaan selässä sekä toisella hevosella pääsin reenkin kyytiin. Tuo iso uljas eläin joka katsoi ruskeilla silmillään syvälle sieluuni sai minut uteliaaksi. Missä näitä otuksia voisi tavata useammin? Lämmin puhallus kädelle varmensi asian: haluan aloittaa ratsastuksen.
Onneksi puhelinluettelon keltaisilta sivuilta löytyi ratsastuskoulujen yhteystietoja ja pääsin aloittamaan ratsastuksen alkeet. Samassa paikassa järjestettiin myös hoitokursseja jossa pääsi opettelemaan hevosen hoitoa sekä harjaamaan sielunsa kyllyydestä. Olin monta vuotta pienestä pitäen halunnut koiraa mutta suuren vastuun vuoksi meille hankittiin kissa ja minulle luvattiin ratsastusta koiran sijaan. Huomasinkin pian että hevosen luona olo korvasi koiran hankinta haaveet silloin. Tallille pääsi tulemaan ja menemään halutessaan vaan ei tarvinnut sitoutua joka päiväiseen liikutukseen. Hintakin oli kiinteä harrastukselle.
Hevosen selässä istuminen rauhoittaa kun iso eläin keinahtelee allasi ja ajatus pääsee lentämään muualle arjesta. Itsevarmuus kasvaa myös kun huomaa hallitsevansa tämän uljaan eläimen liikettä sekä pysäyttämään tarvittaessa.
Eläinterapian vaikutuksia on esimerkiksi USA:ssa tutkittu ja todettu entisillä jenkki sotilailla koiraterapian auttaneen toipumisessa sekä traumojen käsittelyssä. Eläin kun ei painosta, kysele vaan on hiljaa ja katsoo silmiin. Suomessakin on mahdollisuus koiraterapiaan onneksi ilman varsinaista omistamista koska ikävä fakta on ettei koira ole kaikkia varten suuren vastuun ja sitoutumisen vuoksi (10-18v. joka päivä koulutusta ja 3-4x päivässä lenkitystä satoi tai paistoi) .
Käyn edelleen heppailemassa ja vietän aikaa eläinten parissa johtuen sen terapeuttisuudesta sekä mukavasta hyödystä: tapaa uusia ihmisiä jotka ovat saman henkisiä.
Mikäli tuntuu ettei oma ihmisterapeutti oikein vie asioita eteenpäin kannattaa kokeilla kaverikoira toimintaa tai ratsastus terapiaa. Ihan perus lenkki itsekseen juosten tai kävellen voi auttaa myös jos ei allergian vuoksi pysty olemaan eläinten kanssa tai kiehtovan akvaarion/terrarion hankkiminen. Tekeminen tukee toipumista ja auttaa jaksamaan seuraavaan päivään uudella puhdilla.
Kaverikoira: http://www.kennelliitto.fi/fi/koira/kaverikoira/
Ratsastuskoulut: http://www.ratsastus.fi/ratsastuskoulut_ja_tallit/tallihakuri
Yleistietoa pikku lemmikeistä: http://www.faunatar.fi/tietoa_elaimista
Itsetunnosta ja sen kehittämisestä: http://www.mll.fi/nuortennetti/mielenterveys/hyva-mina/kohota-itsetuntoa/
http://elama.info/keho-ja-mieli/itsetunnon-parantaminen/
Muista D-vitamiinin otto myös. Auttaa nostamaan mielialaa sekä vahvistaa luita! Apteekista löytyy 🙂
ilo, mieli, syömishäiriö, terapia, virkeys
Merkinnät RSS-syötteenä