Aamu avautui nätisti kun kaksi tuttua kasvoa olivat odottamassa parkkipaikalla… Naapurin poika ja enoni auto vierellä valmiina lähtöön. Pudistin heille päätäni ja käännyin toiseen suuntaa.. Lähtivät autolla perääni kun eivät jaksaneet juosta kiinni tai sitten pelkäävät sakemanni-sekoitus tytteliäni 🙂
Autoja alkoi taas vilistä aamulenkin aikaan vaan menin metsäpolulle niin sain tehdä lenkkini rauhassa. En vain jaksa ymmärtää miksi minua jahdataan vaikka olen tehnyt selväksi etten halua missään tekemisissä heidän kanssaan kirjallisesti ja suullisesti. Aivon rekisteröinnissä vikaa?
Äitini väittää minun katkeroituneen ja rypevän surussa. Päinvastoin olen onnellinen kun ei tarvitse kuunnella naljailua, yöllisiä sänkyyn hiipimisiä tai pelkoa milloin käydään kiinni henkisesti/fyysisesti.
Saan olla ja mennä miten huvittaa ilman holhoojaa mikä voisi olla ihanempaa? <3
Merkinnät RSS-syötteenä