Tunne on aina yhtä huumaava oli hevosihminen tai ei laukata peltosänkeä tai suoraa tietä pitkin. Antaa hevosen laukata allasi ja kuulla kuinka tie soi kavioista, tuuli viheltää korvissa vieden pahan mielen mukanaan kauas pois. Jos uskaltaa sulkee hetkeksi silmänsä ja kuuntelee tuulen sekä hevosen liikkeen yhdistelmää. Avaa uudelleen silmänsä ja olo on keveä, eufoorinen.. Suuri …
Vihainen olo koko ajan ja äksyilevä sisällä päin onneksi. Tutuille pyrin olemaan iloinen ja energinen, en halua ainoita ihmisiä luotettavia ihmisiä menettää turhan takia… Tuntuu että vähänkää sukuani muistuttavat asiat pistävät suututtamaan: samanlainen auto, pukeutumistyyli, puheääni, paino jopa… Musiikin kuuntelu ei tahdo auttaa, liikunta tasaa hetkeksi mutta sisällä vain kiehuu! Suku ei edelleen ymmärrä ”kiukkuani” …
No miten kävikään torstaina kävi äitini täällä riehumassa ja perjantainen meni koiran kanssa paahtaessa helteessä naapurin poikaa pakoon sekä hänen kavereitaan. Tarkoitus ei siis ollut edes vetää mitään puhki treeniä mutta totesin koirallekin juostessa että eivät näemmä anna meille muuta vaihtoehtoa kuin juosta. Viilensin kylmällä pyyhkeellä ja annoin jäistä vettä lenkin jälkeen tietenkin sekä katsoin …
Alkuun pahoittelua etten ole jaksanut olla aktiivi blogaaja kun on pitänyt selvittää päätä oman suvun toimesta (jälleen) . Laitoin toissapäivänä viestiä serkulleni koskien sukua ja naapurin poikaa etten jaksa enää tätä piinaa heidän puoleltaan. Sain vastauksena lähinnä ”pet-talk” tyylistä viestiä… Meidän pitäisi kuulemma jutella ja tavata… Miksi? , kysyin heti koska kaikki on puhuttu kirjeessä …
Merkinnät RSS-syötteenä